hessumobiili

hessumobiili

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Luova prosessi




Kuulostaako tutulta?
Väitän, että lähes kaikilla luovan työn tekijöillä tai harrastajilla on ainakin joskus samankaltaisia kokemuksia luovan työn prosessista, minulla ainakin. Ehkä tää ei koske ihan kaikkia lyhyitä projekteja samalla tavalla kuin pidempiä, mutta joskus lyhyessäkin työssä huomaa käyneensä taas kerran saman kaavan läpi. 

Miksi tämän nyt nostan esille, niin nyt viimein oon huomannu, että tän tiedostaminen auttaa noissa  vaiheissa 2, 3 ja 4. Oon jopa osannu viime projektien aikana muistuttaa itelleni, että on ihan normaalia, että tässä vaiheessa on ihan epätoivonen olo koko urakan suhteen ja kyllä se siitä vielä paranee. Videotuotannossa miulla tää tuntuu menevän niin, että ensin innostuu ideasta ja hyvällä fiiliksellä lähtee sitä suunnittelemaan ja ideoimaan. Sitten alkaa kuvausvaihe ja fiilis alkaa laskemaan.  Aluksi se alkaa pienistä ajatuksista "Tää ei ookkaan ihan nii helppoo" tai "Ei tää kuvauspaikka ollukkaan niin hyvä ku ajattelin". Tuossa kuvausten edetessä iskee sit pikkuhiljaa sit se tunne, että "ei tästä tuu mitään, tää kuva ei varmasti tuu näyttää hyvältä tietokoneella" ja yleensä kuvausten jälkeen alkaa tuo "I am shit" -vaihe, koska tunnelma on yleensä se, että en osannu yhtään mitään, joten olen ihan surkimus. Voi myös olla, että kuvauksissa ei päästä vielä tuota kohtaa 2 pidemmälle ja nuo epätoivosemmat fiilikset tulee vasta editointipöydällä, kun yrittää saada matskuista jotain irti. Se taitaa mennä aikapitkälti sen mukaan miten tarkka suunnitelma/käsikirjoitus tuli tehtyä ennen kuvauksia. Jos käsikirjotus on hyvä, fiilis laskee kuvauksissa, jos ei oo käsikirjotusta saattaa kuvatessa tuntuu hyvältä, mut sit editissä iskee se epätoivo "mitä näistä muka saa irti" ja taas mennään pohjamutia kohti. 

Pohjamudasta kohti parempaa fiilistä pääsen matkaamaan yleensä, kun video on editissä siinä vaiheessa, että palat alkaa olla kohdillaan ja raakaleikkaus loppusuoralla. Sit pääsee näkee, että toimiihan tää setti ihan hyvin. Siinä tunnelma sit nousee sitä mukaa, kun työ edistyy ja leikkaus paranee. Joka projektissa ei kyllä pääse ihan tuohon viimeseen vaiheeseen asti ja joskus tuo kohta "this is awsome", koittaa vasta pitkän ajan päästä, kun työtä katselee uusin silmin. Tai se voi kyllä myös latistaa tunnelmaa "ei tää ollukkaa nii hieno, kun mie muistelin". Jokatapauksessa, jos pääsee edes vaiheeseen "this might be ok", on se ihan hyvä saavutus. Omaa täydellisyyshakuisuutta ei aina pysty tyydyttämään ja se on ihan hyvä niin. Taiteilijoiden perfektionismisuudesta voiskin sit kirjottaa joskus vaikka ihan oman pohdinnan. 

Nyt vain muistetaan, ettei luovassa työssä pidä lannistua kesken prosessin vaikka fiilikset ois kuinka maassa, kyllä sieltä yleensä vielä noustaan, kun työ on valmis! 

Lopuksi loppukevennys, random videoni vuodelta 2011, tilanne ei ollu lavastettu, ihan aito hetki oli, videolla esiintyy Joni ja vielä yksi pilkku, ihan muuten vain oudosti sekä kirjoittelemisiin, koska upea lause. Niin ja videon otsikko on What happens to creative people when they work too long.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti