hessumobiili

hessumobiili

maanantai 24. marraskuuta 2014

Valinnan vaikeus

Kuten oon aiemminkin jo kirjoittanut (suuntana media-ala?) niin kovasti olen viimevuosina pohtinut omaa tulevaisuutta ja yrittänyt päästä jonkinlaiseen päätökseen siitä, minkälaista ammattia ryhtyisin itselleni opiskelemaan. Olisipa helppoa jos olis koko elämänsä tiennyt "mikä minusta tulee isona", ois voinu kaikki valinnat tehdä sen mukaan ja pyrkiä sitä omaa unelmaa kohti. Vaikka videojutuista tykkäänkin kovasti ja tavallaan media-ala on ollut pitkäänkin pieni unelma, en oo siitä silti niin varma. Ongelmia ja kysymyksiä siihen liittyen on paljon.

1. Media-alan kehitys. Tämä ala kehittyy nopeempaa kun ite pystyy pysymään perässä. Media-alan ammattilaiselta vaaditaan jatkuvaa kykyä kehittyä, kehittää kalustoa ja pysyä kärryillä alan uusista saavutuksista. Täytyisi siis paaaaljon aikaisempaa aktiivisemmin lukea alan julkaisuja pysyäkseen kärryillä ja panostaa uuden opetteluun.


2. Yrittäjyyden haasteet. Tietysti voisi pyrkiä jonkin isomman yrityksen leiviin, mutta kyllä yrittäjyys on hyvin todennäköinen tapa työllistyä, jos media-alasta tekisi itselleen ammatin. Yrittäjyyden haasteisiin ei tarvii varmaan sen tarkemmin paneutua, kaikki tietää, että yrittäjällä niitä on paljon.


3. Avioliitto ja perhe. Tää onkin jo aika isokin kysymys. Tällähetkellä ei oo tuntunu yhtään vaikeelta, että meistä molemmat tekee samoja hommia, koska tehdään kumpikin niitä sivutoimisesti. Silti se, että ottaisin selkeän askeleen sitä kohti, että me molemmat päädyttäisiin täyspäiväisesti media-alan yrittäjiksi, tehtäisiin töitä kotona ja yritettäis järkätä kaikki ajankäyttö fiksusti.. tuntuuhan se aika hurjalta. Oma taloudellinen tilanne vois olla vaikee saada turvatuksi, jossain vaiheessa saattaa kaivata vähän enemmän omaa rauhaa työntekemiseen (tarvittaisiin omat työhuoneet tai toimistotilaa muualta) ja mites vapaa-aika, etsiytyykö sitä sit aina vapaa-aikana muiden seuraan ja oman puolison kanssa näkee enemmän töissä kun vapaa-ajalla? Tää on tosi paljon luonne- ja järjestelykysymys, että ei se varmasti mahdotonta ois, mutta onko motivaatiota ja halua oikeesti tehä töitä sen eteen että sen sais toimimaan..?


4. Entä jos minusta ei olekkaan siihen. Joojoo tyhmä kysymys, tottakai on jos panostan kunnolla, mutta tietysti sitä aina välillä silti miettii. Jos en vaan jossain vaiheessa jaksakkaan panostaa kehittymiseen ja opiskeluun ja jään vaan jumittaa paikalleni ja tipahdan kehityksen kelkasta.


Näiden suurten pohdiskelujen myötä vaakakuppini alkaa siis kallistumaan viittomakielen suuntaan. Se ei tarkoita sitä, että unohtaisin koko media-alan ja päätyisin kuitenkin takaisin sosiaalialalle (olen siis jo kouluttautunut lähihoitajaksi aikaisemmin), vaan enemmänkin mahdollisuudelta harrastaa ja harjoittaa media-alaa rennommin ja vapaammin. Voisin siis esimerkiksi opiskella viittomakielen tulkiksi ja tehdä sitä työtä osa-aikaisesti vaikka kolmena päivänä viikossa ja sen lisäksi tehdä videoita toiminimellä. Osa-aikainen työ antaisi pienen perusturvan ja säännöllisen tulon, veisi siis suurimman taakan yrittäjänä toimimiselta. Toki tälläiseen voisi pyrkiä nyt jo lähihoitajana, mutta hoitajan töitä on vaikeampaa saada osa-aikaisena ja ylipäänsä se työ on useimmiten todella raskasta, että sen lisäksi yrittäjyys ei kuulosta houkuttavalta. Tulkkina voisi helpommin saada ainakin henkisesti 'ei niin kuormittavaa' työtä. 


Vaikkei elämä kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellu, niin kyllä tuo viittamiekelen tulkin koulutus jokatapauksessa kuulostaisi melko järkevältä ja kaiken lisäksi myös mielenkiintoiselta. Oon nyt tämän syksyn opiskellut 1,5 tuntia viikossa suomalaisen viittomakielen alkeita ja tykännyt siitä tosi paljon. Uskon myös, että miulla voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet päästä opiskelijaksi. Oon aikasemmin opiskellu tukiviittomia ja käytin niitä työssä pari vuotta melko aktiivisesti, joten sanavarasto on jo ihan kohtuullinen kielen alkeita opettelevalle. Viittomakielen oppiminen tuntuu vieläpä melko helpolta, sanat jää nopeesti päähän ja se on kielenä tosi looginen. Visuaalisena kielenä sen oppiminen on ihan erilaista kuin puhuttujen kielien ja siks vaikka muuten miulla on huono kielipää niin viittomakieltä pystyn oppimaan nopeesti. Ja se on tosi mielenkiintosta, pääsee kurkkaamaan kuurojen kulttuuriin.


Aion silti, päätin mitä tahansa, hakea sinne Aalto-yliopistoon, koska haluun nähdä millaset mahdollisuudet miulla olis sinne. Uhraan kuitenkin muutaman pisteen laittamalla sen haussa toiseksi ja tulkin koulutuksen ensimmäiseksi hakutoiveeksi. Ehkä.

Kommentteja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti